PRESS: ”Aivan kuin olisin päätynyt vanhaan neuvostoelokuvaan” by Helsingin Sanomat

Sorry, this entry is only available in الإنجليزية البريطانية. For the sake of viewer convenience, the content is shown below in the alternative language. You may click the link to switch the active language.

SOURCE: Helsingin Sanomat
Sampsa Oinaala
26.11.2021

PRESS TEXT:

”Aivan kuin olisin päätynyt vanhaan neuvostoelokuvaan” – Rankka radioteos sisältää silminnäkijäkertomuksia Valko-Venäjän poliittisesta terrorista

Käsikirjoittaja Andrei Kureichik vaihtoi fiktion todellisuuteen, koska todellisuus vaati sitä, ja syntyi radioteos Uuden Valko-Venäjän äänet.

”PYRIN kovasti näkemään teissä ihmistä. Se auttaa olemaan vihaamatta teitä”, Stepan Latipov (Petri Manninen) toteaa syyttäjilleen ja tuomitsijoilleen radioteoksessa Uuden Valko-Venäjän äänet.

Latipov lähes onnistui tekemään itsemurhan viiltämällä kaulansa auki kynällä oikeudenkäynnissään Valko-Venäjällä kesäkuun alussa.

Andrei Kureichikin käsikirjoittama ja Soila Valkaman ohjaama dokumentaarinen ääniteos on koottu kuudentoista valkovenäläisen henkilökohtaisesta tarinasta ennen elokuun 2020 vaaleja ja niiden jälkeen. Valko-Venäjä ajautui kriisiin, kun oppositio ei hyväksynyt epärehellisenä pidettyä vaalitulosta, jossa maata vuodesta 1994 hallinnut Aljaksandr Lukašenka uudisti paikkansa presidenttinä.

MATERIAALISTA ei ollut pulaa. Vaalivuoden aikana ainakin 25 000 valkovenäläistä pidätettiin, ja pidätykset jatkuvat edelleen. ”Luin tätä varten 700 tarinaa”, Kureichik kertoo.

Uuden Valko-Venäjän äänet luo karun kuvan maasta, joka on paljon lähempänä Suomea kuin Keski-Eurooppa. Naamioituneet miehet kaappaavat ihmisiä väkivaltaisesti kadulta keskellä päivää. On kidutusta, suljettuja oikeudenkäyntejä, vankileirejä, epämääräisiä kuolemia ja katoamisia…

”Aivan kuin olisin päätynyt vanhaan neuvostoelokuvaan”, yksi radioteoksen henkilöistä pohtii pidätyskeskuksessa, jonka seiniä koristavat presidentin kasvokuvat. Käytävien lattiat ja seinät ovat veren peitossa.

HENKILÖISTÄ osa on tunnettuja oppositioaktivisteja, mutta osa on aivan tavallisia ihmisiä, jotka ovat odottamattaan ja sattumalta joutuneet väkivaltakoneiston kynsiin. Pelko on suunnaton, kun he tajuavat, että viranomaiset voivat tehdä mitä tahansa.

Osa haluaa uskoa sovitukseen ja yhtenäisyyden palautumiseen, mutta osa vannoo, ettei anna anteeksi koskaan. Mielialat heittelevät optimismin ja toivottomuuteen vajoamisen välillä.

KUREICHIK (s. 1980) on tunnettu valkovenäläinen käsikirjoittaja ja ohjaaja. Hän on tehnyt yli 20 elokuvaa ja 16 näytelmää, joita on esitetty useissa eri maissa.

Uuden Valko-Venäjän äänet on hänelle monella tavalla uudenlainen avaus. Se on fiktiokäsikirjoittajan ensimmäinen teos, jossa ei henkilöiden lyhyitä esittelyitä lukuun ottamatta ole yhtään hänen itse kirjoittamaansa lausetta.

”Kun teen fiktiota, olen kuin jumala, joka luo ja muokkaa todellisuutta. Mutta tällä kertaa totuus ei kaipaa mitään muuta kuin sen, että se sanotaan. Todellisuus tulee lähelle, se pelottaa ja satuttaa”, Kureichik sanoo.

Uutuusteos on myös elokuva- ja teatteriohjaajan ensimmäinen radiodraama.

”On fantastista, kun voi kuvitella heidät, joita ei voi rekonstruoida, lavalle tai filmille. Fokus on siinä, että äänen avulla luodaan kuva mielikuvituksessa. Toivottavasti tämä ei ole viimeinen radiotyöni.”

RADIOTEATTERIN, Kansallisteatterin ja Artists at Risk -järjestön tuottamassa radioteoksessa esiintyy suomalaisia eturivin näyttelijöitä Hannu-Pekka Björkmanista Emilia Sinisaloon ja Jukka Voutilaisesta Janne Reinikaiseen. Kureichik suitsuttaa heidän ammattitaitoaan.

”He pyysivät minulta lisää taustamateriaalia esittämistään henkilöistä ja olivat todella hyvin valmistautuneita rooleihinsa.”

Suurin osa Kureichikin aiemmista töistä on epäpoliittisia, ja joukossa on paljon komedioita. Nyt liikutaan aivan eri vesillä.

”Haluaisin palata komedian pariin, huumori on joskus paras vastaus vaikeaan tilanteeseen. Parhaillaan työstän tragikomediaa Valko-Venäjän ja EU:n tuoreesta rajaselkkauksesta.”

KUREICHIK kirjoitti Uuden Valko-Venäjän äänet Helsingissä, jossa hän on asunut elokuusta asti kansainvälisen Artists at Risk -järjestön turvaresidenssissä. Täälläkään hän ei koe olevansa täysin turvassa Valko-Venäjän poliittiselta terrorilta. Osoitetta ei tiedä kukaan, puhelinnumeronkin vain harva.

Kureichik on vieraillut ja työskennellyt lukuisissa maissa. Helsinki poikkeaa niistä kaikista. ”Täällä itä ja länsi ovat jotenkin tasapainossa. Suomi on kulttuurillisesti hyvin avoin. Esimerkiksi täkäläinen teatteri yhdistelee vapaasti erilaisia suuntauksia ja oppeja.”

Työnsä lomassa käsikirjoittaja-ohjaaja seuraa ristiriitaisin tuntein uutisia kotimaastaan, johon hän haluaisi palata.

”Pakolaisprovokaatio EU-rajalla on vain viivytystaistelua, jolla Lukašenka haluaa kääntää huomion pois todellisista ongelmista. Samaan aikaan maassa kidutetaan poliittisia vankeja.”

Kureichikin mukaan Valko-Venäjän hallinto on huijannut pakolaisilta rahaa myymällä heille matkapaketteja Keski-Eurooppaan. Nyt sama hallinto vaatii EU:lta rahaa kriisin ratkaisemiseksi.

Ainoa ratkaisu on kuitenkin todellisen ongelman ratkaisu: ”Jos vapaa Valko-Venäjä pelastuu, koko Euroopasta tulee turvallisempi.”

JUURI ennen haastattelua Kureichik on vieraillut Kansallisteatterissa. Ehkä suomalaisyleisö saa lähitulevaisuudessa lisää maistiaisia hänen käsialastaan.

”Rakastaisin saada töitäni näyttämölle täällä.”

Uuden Valko-Venäjän äänet, Radio 1 klo 21.30 ja Yle Areena. Lisäys 26.11.2021 klo 15.20: Lisätty tieto teoksen tuottajista.

All Rights Reserved. Copyright Perpetuum Mobilε / Artists at Risk 2013 - 2024.