Source: YLE
Sanna Vilkman
31.1.2023

PRESS TEXT

In English (translated):

Star of contemporary Russian theatre in exile in Finland: “Putin’s regime has already lost”

Mikhael Durnenkov’s new play considers what kind of future humanity has. In his opinion, the future of Russia can be quite decent, as long as the middle class is interested in more than its wealth.

Playwright Mikhail Durnenkov and his wife, stage designer Ksenia Peretrukhina, are international top names in Russian contemporary theatre. Both have been awarded many times both in their home country and around the world.

Now they have become unwanted persons in Russia.

The couple and their teenage son came to Finland less than a year ago with the help of Espoo City Theatre and Klockriketeattern. Since then, they have also received support from the Artists at Risk organisation.

Durnenkov had fallen into the teeth of the Russian administration because of his anti-war activities.

The Ministry of Culture forbade the performance of his plays, he was fired from his job at the time and later also sentenced for denigrating the Russian army.

Durnenkov has no idea about the quality of the judgment.

“It is very difficult to get information about the details. If I wanted to find out, I’d have to go to Russia and ask, and I don’t really want to”, Durnenkov laughs wildly.

The middle class is interested in the middle class

However, Durnenkov wants to return home, but not yet.

“Right now, my relationship with Russia is difficult. A Soviet dissident said during the Prague Spring of 1968 that a society without me is not a society. I am against the war and Russian policy, but not the people. Many people really believe, for example, that Russia is protecting Ukrainians from fascism. They have been badly cheated and we must fight for them.”

Durnenkov lists things that need to be changed in order for him to return to Russia.

“First, the administration must change. People must be allowed to talk about war crimes and other injustices and think together about how the situation can be corrected. The political prisoners must be released and the reconstruction of Ukraine must be paid for. There are many conditions, and they are not easily or quickly fulfilled.”

In Durnenkov’s opinion, the brake on change is the middle class especially, which is not much affected by human rights.

“I believe that always and everywhere the middle class primarily thinks about themselves, their wealth and their own future. Especially in Russia, the people trust themselves more than the government, and therefore think that politics does not affect their lives. But their future is not separate from the future of others.”

Fungus is eternal, man is a flash of lightning

Mikhail Durnenkov already started planning his cooperation with Espoo City Theater and Klockriketeattern three years ago.

From the beginning, the theme was the future.

First came the pandemic, then the Russian invasion of Ukraine.

The crises rewrote not only our future, but also the fate of the writer’s family – and the script of the play “A short episode in the universal history of the mushroom civilization” currently being seen in Espoo.

The episodic play, coloured by black humour, deals with how endless the future is and how finite people are. Fungal mycelium is basically eternal. A person lives only a few tens of years, but is able to cause significant damage during those years.

The future looks less bright now than it did three years ago when the project started, Durnenkov says.

He is still surprisingly hopeful.

“Three percent is enough”

Mikhail Durnenkov believes that it is possible to change the future if we decide to do so.

“In general, people want to choose the best possible future for all of us, especially for their children. I believe that together we will find ways to avoid dangers in the future.”

Hope is created, for example, by how children and young people know how to be people to each other.

“My son attends a preparatory class and is learning Finnish. He has made many friends from both Finns and foreigners. Especially among his friends there are Ukrainians, because they share a common language. There is hope.”

Although thousands of intellectuals, artists and scientists have fled Russia, Durnenkov is not too worried about the brain drain. Vacancies tend to be filled, new activists, new artists come.

“In my opinion, the current Russian administration and the force policy it pursues have, objectively speaking, already lost the war. The young generation has grown up with liberal thinking, you can’t completely change their minds with any propaganda.”

According to Durnenkov, Putin’s countdown is already underway, and no amount of intimidation will stop the forces of change.

“There is a theory according to which three percent of the members of an active society is enough to change everything. I believe we have the three percent that do.”

In Finnish (original):

Venäläisen nykyteatterin tähti maanpaossa Suomessa: ”Putinin hallinto on jo hävinnyt”

Mikhael Durnenkovin uutuusnäytelmä pohtii, millainen tulevaisuus ihmiskunnalla on. Venäjän tulevaisuus voi hänen mielestään olla ihan kelvollinen, kunhan keskiluokka kiinnostuu muustakin kuin vauraudestaan.

Näytelmäkirjailija Mikhail Durnenkov ja hänen puolisonsa, lavastaja Ksenia Peretrukhina ovat venäläisen nykyteatterin kansainvälisiä huippunimiä. Molemmat on palkittu moneen kertaan sekä kotimaassaan että maailmalla.

Nyt heistä on tullut Venäjällä ei-toivottuja henkilöitä.

Pariskunta ja heidän teini-ikäinen poikansa tulivat Suomeen vajaa vuosi sitten Espoon kaupunginteatterin ja Klockriketeaternin avulla. Sittemmin he saivat tukea myös Artists at Risk(siirryt toiseen palveluun) -järjestöltä.

Durnenkov oli joutunut Venäjän hallinnon hampaisiin sodanvastaisen toimintansa takia.

Kulttuuriministeriö kielsi hänen näytelmiensä esittämisen, hän sai potkut silloisesta työstään ja sittemmin myös tuomion Venäjän armeijan halventamisesta.

Tuomion laadusta Durnenkovilla ei ole aavistustakaan.

– Yksityiskohdista on hyvin vaikea saada tietoa. Jos haluaisin selvittää asian, pitäisi mennä Venäjälle kyselemään, enkä oikein tahdo, Durnenkov nauraa hirtehisesti.

Keskiluokkaa kiinnostaa keskiluokka

Durnenkov haluaa kuitenkin palata kotiin, mutta ei vielä.

– Juuri nyt suhteeni Venäjään on vaikea. Eräs neuvosto-toisinajattelija sanoi Prahan kevään aikaan 1968, että yhteiskunta ilman minua ei ole yhteiskunta. Olen sotaa ja Venäjän politiikkaa vastaan, mutta en ihmisiä. Moni uskoo oikeasti esimerkiksi siihen, että Venäjä suojelee ukrainalaisia fasismilta. Heitä on huijattu pahasti, ja meidän täytyy kamppailla heidän puolestaan.

Durnenkov listaa asioita, joihin pitää tulla muutos, jotta hän voisi palata Venäjälle.

– Ensimmäiseksi hallinnon pitää muuttua. Ihmisten pitää saada puhua sotarikoksista ja muista vääryyksistä, ja pohtia yhdessä, miten tilanne voidaan korjata. Poliittiset vangit on vapautettava ja Ukrainan jälleenrakennuksesta täytyy maksaa. Ehtoja on paljon, eivätkä ne täyty helposti tai nopeasti.

Durnenkovin mielestä muutoksen jarruna on erityisesti keskiluokka, jota ihmisoikeudet eivät juurikaan hetkauta.

– Uskon, että aina ja kaikkialla keskiluokka ajattelee ensisijaisesti itseään, varallisuuttaan ja omaa tulevaisuuttaan. Etenkin Venäjällä kansa luottaa enemmän itseensä kuin hallintoon, ja luulee siksi, ettei politiikka vaikuta heidän elämäänsä. Mutta ei heidän tulevaisuutensa ole toisten tulevaisuudesta erillinen.

Sienirihmasto on ikuinen, ihminen salaman välähdys

Mikhail Durnenkov alkoi suunnitella yhteistyötä Espoon kaupunginteatterin(siirryt toiseen palveluun) ja Klockriketeaternin(siirryt toiseen palveluun) kanssa jo kolme vuotta sitten.

Teema oli alusta alkaen tulevaisuus.

Ensin tuli pandemia, sitten Venäjän hyökkäys Ukrainaan.

Kriisit kirjoittivat uusiksi paitsi kaikkien meidän tulevaisuuden myös kirjailijan perheen kohtalon – ja parhaillaan Espoossa nähtävän Lyhyt episodi sienisivilisaation universaalissa historiassa -näytelmän käsikirjoituksen.

Episodimainen näytelmä käsittelee mustan huumorin värittämänä sitä, miten loputon on tulevaisuus ja miten loppuvaisia ovat ihmiset. Sienirihmasto on periaatteessa ikuinen. Ihminen elää vain joitain kymmeniä vuosia, mutta pystyy saamaan niiden kuluessa aikaan merkittävää vahinkoa.

Tulevaisuus näyttää vähemmän valoisalta nyt kuin kolme vuotta sitten projektia aloittaessa, Durnenkov tuumii.

Hän on silti yllättävän toiveikas.

”Kolme prosenttia riittää”

Mikhail Durnenkov uskoo, että tulevaisuus on mahdollista muuttaa, jos niin päätetään.

– Ihmiset haluavat yleisesti ottaen valita parhaan mahdollisen tulevaisuuden meille kaikille, etenkin lapsilleen. Uskon, että me keksimme yhdessä keinot vaarojen välttämiseen vastaisuudessa.

Toivoa luo esimerkiksi se, miten lapset ja nuoret osaavat olla ihmisiä toisilleen.

– Poikani käy valmistavaa luokkaa ja opettelee suomea. Hän on saanut paljon kavereita sekä suomalaisista että ulkomaalaisista. Etenkin hänen kavereissaan on ukrainalaisia, koska heillä on yhteinen kieli. Toivoa on.

Vaikka tuhannet älymystön edustajat, taiteilijat ja tutkijat ovat paenneet Venäjältä, ei Durnenkov ole aivovuodosta kovin huolissaan. Tyhjiöillä on tapana täyttyä, tulee uusia aktivisteja, uusia taiteilijoita.

– Mielestäni Venäjän nykyhallinto ja sen harjoittama voimapolitiikka ovat asiallisesti ottaen jo hävinneet sodan. Nuori sukupolvi on kasvanut liberaaliin ajatteluun, ei heidän mieltään voi täysin muuttaa millään propagandalla.

Durnenkovin mielestä Putinin lähtölaskenta on jo käynnissä, eikä muutosvoimia pysäytä mikään pelottelu.

– On teoria, jonka mukaan kolme prosenttia aktiivisen yhteiskunnan jäsenistä riittää muuttamaan kaiken. Uskon, että meillä on se kolme prosenttia, joka sen tekee.