Source: Taiteen edistämiskeskus (Taike)
6.2.2023
PRESS TEXT
In English (translated):
«Basic democratic rights must be defended all over the world» – an interview with Artists at Risk’s Ivor Stodolsky and Marita Muukkonen
Artists do important work to defend basic democratic rights, say Marita Muukkonen and Ivor Stodolsky, the founders of the Artists at Risk organisation. Artists at Risk received the 2022 social impact of art award.
What is the significance of receiving the social influence of art award for you?
The number of threatened artists and Artists at Risk (AR) applicants for safe residences has grown enormously since the Taliban came to power in Afghanistan. While this work was and still is in progress, Russia invaded Ukraine. After the death of Masha Amin at the hands of Iranian chastity police and the widespread protests and hangings that this triggered, the number of applicants from Iran is increasing, as well as from Kurdistan. In the midst of this rush of work, the state award for art feels particularly important. It is peer recognition for work that is often invisible in many ways.
It is particularly important that Artists at Risk received the societal impact award for the first time this year. It emphasises that art and culture have social importance and the power to move people. Freedom of speech, freedom of expression and other basic democratic rights must be defended all over the world. They don’t come as a given. Artists, who are often also human rights and environmental defenders, do extremely important work to defend these basic rights.
What makes you work with artists?
Both of us, the founders and directors of Artists at Risk, have worked with politically and socially engaged artists for decades. Artists who express themselves freely and cannot be silenced by authoritarian and totalitarian power structures are most often unique and strong in their artistic expression. The most rewarding part of this job is that we get to meet extremely strong artists that we wouldn’t otherwise encounter in the Europe-centric art world. AR’s work also started because we had colleagues, artists and curators who needed a respite from a life-threatening situation.
What do you think is the most significant challenge in art?
In general, it takes a huge amount of courage to be an artist. Payment, if any, is often low, and it is hard for many to survive, even in affluent Western societies. It is even harder in countries with no state support for the arts. Furthermore, artists are often implicitly asked to serve others’ agendas – be it in commerce, identity or politics. Being independent of social pressures, and following your own feelings, ideas or agenda is perhaps the biggest challenge. Art’s act of truth-seeking in aesthetic form is precisely why many artists at risk are in trouble with the authorities: they persevere in showing things others don’t want to see, raise uncomfortable questions and strike out on territories where others fear to go.
In what ways would you promote the status of art in society?
Along with other international NGOs that work at the intersection of human rights and arts, Artists at Risk (AR) considers most artists in danger as human rights defenders (HDRs). This is because they uphold the right to freedom of expression, break glass-ceilings that nobody wishes to see, and blow the whistle on forms of corruption that nobody wishes to talk about. The 20th century avant-garde was a ‘slap in the face of good taste’, breaking aesthetics norms and cultural traditions. This will continue, but the 21st century has already shown that art can go beyond mere good taste and its destruction to become an aesthetic cultural actor in society – a new form of communication that we find everywhere. It is finding unusual stories, unusual media and odd genres of telling them that distinguishes art from other forms of communication. For this reason, art must be given full freedom to develop beyond consensus ideas and tastes. To do so means also that its evaluation must be given free scope – meaning that people of the most diverse backgrounds and ideas should be recruited into juries and decision-making bodies, which are often stacked with received opinions. Art flourishes in moments of great oppression, as AR knows well, but also in times and environments of great hope and possibilities.
In Finnish (original):
«Demokraattisia perusoikeuksia on puolustettava kaikkialla maailmassa» – haastattelussa Artists at Riskin Ivor Stodolsky ja Marita Muukkonen
Taiteilijat tekevät tärkeää työtä demokraattisten perusoikeuksien puolustamiseksi, sanovat Artists at Risk -järjestön perustajat Marita Muukkonen ja Ivor Stodolsky. Artists at Risk -toiminta sai vuoden 2022 taiteen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden palkinnon.
Millainen merkitys taiteen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden palkinnon saamisella on teille?
Uhattujen taiteilijoiden ja Artists at Riskin (AR) hakijoiden määrä turvaresidensseihin on kasvanut valtavasti Talibanin noustua valtaan Afganistanissa. Kun tämä työ oli ja on edelleen kesken, Venäjä hyökkäsi Ukrainaan. Masha Aminin kuolema Iranin siveyspoliisin käsiin ja tämän laukaisemien laajojen mielenosoituksien ja hirttotuomioiden jälkeen hakijamäärä Iranista kasvaa, samoin kuin Kurdistanista. Tämän työrupeaman keskellä taiteen valtionpalkinto tuntuu erityisen tärkeältä. Se on vertaistunnustus työstä, joka on usein monin tavoin näkymätöntä.
Erityisen tärkeää on se, että Artists at Risk -toiminta sai tänä vuonna ensimmäistä kertaa jaettavan yhteiskunnallisen vaikuttavuuden palkinnon. Se korostaa sitä, että taiteella ja kulttuurilla on yhteiskunnallista merkitystä ja valtaa saada ihmiset liikkeelle. Sananvapautta, ilmaisunvapautta ja muita demokraattisia perusoikeuksia on puolustettava kaikkialla maailmassa. Ne eivät tule annettuina. Taiteilijat, jotka ovat usein myös ihmisoikeus- ja ympäristönpuolustajia, tekevät äärimmäisen tärkeää työtä näiden perusoikeuksien puolustamiseksi.
Mikä saa teidät toimimaan taiteilijoiden parissa?
Molemmat meistä Artists at Riskin perustajista ja johtajista on työskennellyt poliittisesti ja sosiaalisesti sitoutuneiden taiteilijoiden kanssa kymmeniä vuosia. Taiteilijat, jotka ilmaisevat itseään vapaasti ja joita autoritaariset ja totalitaariset valtarakenteet eivät voi vaientaa, ovat useimmiten ainutlaatuisia ja vahvoja taiteelliselta ilmaisultaan. Palkitsevinta tässä työssä on se, että saamme tavata äärimmäisen vahvoja ja hienoja taiteilijoita, joita emme muuten hyvin Eurooppa-keskeisessä taidemaailmassa kohtaisi. AR-työ sai myös alkunsa siitä, että meillä oli kollegoita, taiteilijoita ja kuraattoreita, jotka tarvitsivat hengähdystauon hengenvaarallisesta tilanteesta.
Mikä mielestänne on merkittävin haaste taiteilijuudessa?
Taiteilijana oleminen vaatii yleisesti ottaen valtavasti rohkeutta. Tulot, jos niitä on, ovat usein pieniä, ja monien on vaikea selviytyä jopa varakkaissa länsimaisissa yhteiskunnissa. Se on vielä vaikeampaa maissa, joissa ei ole valtion tukea taiteille.
Lisäksi taiteilijoita pyydetään usein implisiittisesti palvelemaan muiden agendoja – olipa kyse sitten kaupasta, identiteetistä tai politiikasta. Sosiaalisista paineista riippumattomuus ja omien tunteiden, ideoiden tai agendan seuraaminen on ehkä suurin haaste. Taiteen totuuden etsintä esteettisessä muodossa on juuri se syy, miksi monet vaarassa olevat taiteilijat ovat vaikeuksissa viranomaisten kanssa: he näyttävät sinnikkäästi asioita, joita muut eivät halua nähdä, herättävät epämiellyttäviä kysymyksiä ja menevät alueille, joille muut pelkäävät mennä.
Millaisilla keinoilla edistäisitte taiteen asemaa yhteiskunnassa?
Muiden ihmisoikeuksien ja taiteen risteyksessä toimivien kansainvälisten kansalaisjärjestöjen ohella Artists at Risk pitää useimpia vaarassa olevia taiteilijoita ihmisoikeuksien puolustajina (englanniksi “human rights defenders” – HRD). Tämä johtuu siitä, että he puolustavat oikeutta ilmaisunvapauteen, rikkovat lasikattoja, joita kukaan ei halua nähdä ja paljastavat korruption muotoja, joista kukaan ei halua puhua.
1900-luvun avantgarde oli «isku hyvää makua vasten» ja rikkoi estetiikan normeja ja kulttuuriperinteitä. Tämä jatkuu, mutta 2000-luku on jo osoittanut, että taide voi mennä pelkkää hyvää makua ja sen tuhoamista pidemmälle tullakseen yhteiskunnassa esteettiseksi kulttuurin toimijaksi – uudeksi kommunikaatiomuodoksi, jota löydämme kaikkialta. Tämä edellyttää epätavallisten tarinoiden, epätavallisen median ja omituisten kerrontagenrejen löytämistä, jotka erottavat taiteen muista kommunikaatiomuodoista. Tästä syystä taiteelle on annettava täysi vapaus kehittyä konsensusideoiden ja makujen ulkopuolella.
Tämä tarkoittaa myös sitä, että sen arviointiin on jätettävä vapaata liikkumavaraa – eli sitä, että tuomaristoihin ja päätöksentekoelimiin, jotka ovat usein täytetty vastaanotetuilla mielipiteillä, tulee rekrytoida ihmisiä mitä erilaisimmista taustoista. Taide kukoistaa suuren sorron hetkinä, kuten AR hyvin tietää, mutta myös suuren toivon ja mahdollisuuksien aikoina ja ympäristöissä.
