Source:
Helsingin Sanomat by Kristiina Sarasti, 16 May 2026, Link to original article: https://www.hs.fi/popkulttuuri/art-2000011978498.html
Automated machine translation:
A strand of hair showing from under a headscarf or an unbuttoned tunic: even a small act like this can be resistance for a woman in Iran
Iranian fashion designer Farnaz Abdoli was sentenced to five years in prison for “social corruption” because she designed colorful clothes for women.
Abdoli has lived in exile for ten years and now lives in Munich, Germany.
She will speak about fashion as resistance at the Maailma kylässä festival in Helsinki on Saturday, May 16.
Kristiina Sarasti
May 16, 9:07
A STRAND OF HAIR revealed from beneath a scarf, skin-tight leggings, unbuttoned tunics, or a colorful headscarf.
Things that sound this small can be ways for women in Iran to find a sense of their own power in a country where the Islamic regime seeks to regulate how they dress.
It wants women to wear dark-colored robes and scarves that erase all individuality.
That is why Iranian-born fashion designer and artist Farnaz Abdoli, 39, believes clothing is about much larger things than garments. Bodily autonomy. The right to express oneself.
“As a fashion designer, I want women to be able to express themselves, their memories, their joy for life, and their strength through beautiful clothes. It is resistance in a system that objectifies women and tries to make them the property of men.”
Abdoli has spent the last ten years in exile, first in Turkey and France, and now in Munich, Germany. In Helsinki, she will appear as a keynote speaker at the Maailma kylässä festival. The topic is fashion as resistance.
Farnaz (yellow shirt), her sister Farnoush (pink shirt), and their mother and father attended a family friend’s birthday party. Their mother had sewn the girls’ clothes, and they themselves had been allowed to choose the colors and designs. Photo: Farnaz Abdoli collection
THE WORLD OF FASHION first opened to Abdoli when she was six or seven years old. Her mother, who worked as a seamstress, had received fashion magazines from acquaintances who had traveled abroad and brought them home to Tehran, and Abdoli opened one of them.
“It felt as though I had stepped into another world. It was a fantasy world full of beautiful clothes, happiness, and colors that were missing from the Islamic world. I flipped through it like Alice in Wonderland.”
Even as a child, Abdoli designed simple outfits for herself and her sister, and her mother sewed the clothes based on her drawings. Their father, a teacher, also encouraged his daughters’ creativity.
“Our unique clothes drew admiration from others. Everyone else had to settle for dark and boring clothes from supermarkets.”
In public places, the sisters still had to cover their beautiful clothes and wrap themselves in scarves. Morality police patrolled the streets, and violations of dress regulations were punished.
“In a way, we lived a double life. Publicly we adapted to the rules, but among those close to us we dressed the way we wanted.”
Eighteen-year-old Farnaz Abdoli among her friends, wearing a flowered dress. Photo: Farnaz Abdoli collection
According to Farnaz Abdoli, today nearly every clothing choice women make in Iran still contains an element of resistance. “Real freedom can only be spoken of when Iranian women are allowed to appear without mandatory hijab even in official ID photos and documents.” Photo: Kimmo Räisänen
WHEN ABDOLI, AS AN ADULT, founded her own POOSH-e MA brand, young women found it quickly. Her collections included colorful patterns, skin-tight leggings, and tunics. They were intended to be mixed and layered casually depending on the situation.
Authorities did everything they could from the beginning to make her work difficult.
Permits for fashion shows were not granted. The more attention Abdoli received for her work, the more easily she was summoned for interrogation.
Abdoli designed clothes that would not put women in danger even in Iran. That is why her collections also included long-sleeved shirts and beautiful headscarves.
“Most of my clients were Iranian women, and I wanted them to be able to enjoy their clothes despite the restrictions.”
The fabrics in the “From Bandaar to Berlin” street fashion collection come from southern Iran.
IRANIAN WOMEN mainly wore Abdoli’s designs in public urban spaces such as cafés, galleries, universities, and shopping areas.
However, when Abdoli took promotional photos of the clothes in public places, the authorities became provoked and summoned her for questioning.
“I was forced to sign pledges promising that I would no longer do fashion photo shoots on the streets.”
In 2013, CNN named Abdoli one of the world’s most visionary women. Collection after collection was a success, and Abdoli was regarded as one of the most influential independent fashion designers of her generation in Iran.
“Women pushed the boundaries of dress regulations with colorful scarves, styling, makeup, and fashion details. In those years it felt as though society was becoming more colorful and open. Millions of girls and women were breaking restrictions, and the authorities could not arrest everyone.”
Then, one March evening in 2016, Abdoli’s phone rang.
The “Splendor of Anahita” collection uses traditional embroidery techniques of Iranian women. The embroidery is combined with metallic tones, lace, leather straps, and metallic ornaments. Photo: Poosh-e MA
An outfit from the “Garden of Imagination” collection. Photo: Poosh-e MA
INTERROGATION at a police station, a house search, transport to the notorious Evin prison.
From there Abdoli was transferred to one of the secret prisons run by the Revolutionary Guard. She was locked for 31 days in a windowless isolation cell.
“My eyes were blindfolded every time I was taken outside the cell, and the guards and interrogators wore black masks.”
Every day she was questioned about photographs and fashion collections found on her cellphone and computer.
Again and again, Abdoli was asked why the clothes she designed had no buttons and why she designed skin-tight and colorful clothes. The interrogators claimed that through her clothing Abdoli was corrupting the morals of women and young people.
Constant fear and vigilance made sleeping difficult.
“Little by little, my sense of reality and my sense of self began to waver.”
After the interrogations, Abdoli was brought to court.
“For example, the judge showed one photograph in which I had a flower placed over the chest area of a garment. He demanded to know why I had done that, because it directed men to look at my breasts. They see men almost as animals who cannot control themselves.”
When the sentence was read, Abdoli could hardly believe her ears: five years in prison without parole. The charge: “social corruption.” She also received a seven-year ban from working in the fashion industry.
“I could no longer endure the constant fear and threat. I had to leave, even though at the same time I had to give up my home, my language, my work, and part of my identity.”
During the house search, police had confiscated Abdoli’s passport and savings, but with the help of a friend she found a smuggler who managed to get her to Turkey. There she supported herself as a graphic designer and began photography.
Later, through the Artists at Risk network, Abdoli was able to move to France and from there to her current home.
Farnaz Abdoli wants her designs to honor traditional Iranian craftsmanship and connect contemporary fashion design with cultural heritage. In the picture, a dress from the Poosh-e MA brand. Photo: Poosh-e MA
“THE GIRLS OF REVOLUTION STREET.”
That is what Iranian women were called in 2017 when they publicly removed their headscarves, climbed onto platforms in the streets, and waved their scarves on sticks.
Living in exile, Abdoli looked at their photographs and cried.
“It was one of the most powerful expressions of resistance against mandatory hijab, and I felt deep pride in them.”
When the morality police beat the young Jina Mahsa Amini to death in 2022, resistance was channeled into the “Woman, Life, Freedom” movement. People rose up on the barricades demanding human rights and democracy, and more and more girls and women removed their headscarves.
“It was powerful. Young women took for themselves the freedom they had longed for. Many women in Iran began moving around outdoors dressed exactly the way they wanted. Even though the government harassed and killed protesters, there was hope that things could change.”
Fashion designer Farnaz Abdoli hated having to wear a mandatory headscarf in Iran. “I do not accept that the regime forces something onto my identity that I do not believe in.” While living in exile, Abdoli has spoken out about Iran’s injustices. That is one reason why she cannot return to her homeland. Photo: Kimmo Räisänen
THEN CAME the year 2026. A nightmare, Abdoli says.
In January, Iran’s Islamic regime killed thousands of protesting Iranians. At the beginning of March, the United States and Israel attacked Iran.
“I am numb from shock, and I feel powerless. Iranians are persecuted both by their own government and by Trump and Netanyahu with their military forces.”
According to Abdoli, the military actions have given the regime an excuse to tighten its grip. For example, it can justify the execution of dissidents under wartime conditions.
At the beginning of the year, Iran’s regime also shut down the internet.
“I cannot contact my parents and friends, and for them communication is difficult and very expensive. When I rarely hear from them, every word reflects sorrow over the situation.”
Abdoli no longer dreams of returning to Iran. Supreme Leader Ali Khamenei died in the March attacks, but that did not change the system of oppression. Abdoli’s prison sentence is still in force.
Living in exile has profoundly changed Abdoli’s work.
She no longer has an active commercial fashion brand. Her newest collections are mostly unique works exhibited in art galleries.
Fashion design and art have become more personal and political for Abdoli. Her latest installation deals with the powerlessness of the United Nations.
“Through my work I process the trauma of exile, of leaving my homeland, and of constant uncertainty. Through my work I connect with others and can awaken discussion.”
Farnaz Abdoli will speak on the topic “Fashion as Resistance in Iran” at the Maailma kylässä event in Helsinki at Bio Rex on Saturday, May 16, at 1 p.m.
The Anahita collection reflects both feminine sensitivity and a woman’s inner strength and resilience. Photo: Poosh-e MA
Farnaz Abdoli says that with the “From Bandaar to Berlin” collection she was not trying to recreate traditions or copy what is considered modern. “I simply let both move forward together.” Photo: Poosh-e MA
Original article:
Huivin alta näkyvä hius tai napiton tunika: näin pieni teko voi olla naiselta vastarintaa Iranissa
- Iranilainen muotisuunnittelija Farnaz Abdoli tuomittiin viiden vuoden vankeuteen ”sosiaalisesta korruptiosta”, koska hän suunnitteli värikkäitä vaatteita naisille.
- Abdoli on elänyt maanpaossa kymmenen vuotta ja asuu nykyään Münchenissä Saksassa.
- Hän puhuu muodista vastarintana Maailma kylässä -festivaalilla Helsingissä lauantaina 16. toukokuuta.
16.5. 9:07
HIUSTEN paljastaminen huivin alta, ihonmyötäiset leggingsit, napittomat tunikat tai värikäs päähuivi.
Näinkin pieniltä kuulostavat asiat voivat olla naisille keinoja löytää oma voimantunne Iranissa, jonka islamilainen hallinto pyrkii säätelemään heidän pukeutumistaan.
Se haluaa naisten pukeutuvan kaiken yksilöllisyyden häivyttäviin, tummasävyisiin kaapuihin ja huiveihin.
Siksi iranilaistaustainen muotisuunnittelija ja taiteilija Farnaz Abdoli, 39, ajattelee, että pukeutumisessa on kyse paljon suuremmista asioista kuin vaatteista. Kehollisesta itsemääräämisoikeudesta. Oikeudesta ilmaista itseään.
”Muotisuunnittelijana tahdon, että naiset saavat kauniiden vaatteiden avulla ilmaista itseään, muistojaan, elämäniloaan ja voimaansa. Se on vastarintaa systeemissä, joka esineellistää naisen ja yrittää tehdä heistä miesten omaisuutta.”
Abdoli on asunut viimeiset kymmenen vuotta maanpaossa, ensin Turkissa ja Ranskassa, nykyään Saksan Münchenissä. Helsingissä Maailma kylässä -festivaalilla häntä kuullaan pääpuhujana. Aiheena on muoti vastarintana.
Farnaz (keltainen paita), siskonsa Farnoush (pinkki paita) sekä äiti ja isä osallistuivat perheen ystävän syntymäpäiville. Äiti oli ommellut tytöille vaatteet, joihin he olivat itse saaneet valita värit ja mallit. Kuva: Farnaz Abdolin kokoelma
MUODIN maailma avautui Abdolille ensimmäisen kerran kuusi–seitsemänvuotiaana. Hänen ompelijaäitinsä oli saanut ulkomailla käyneiltä tuttavilta muotilehtiä kotiin Teheraniin, ja Abdoli avasi niistä yhden.
MAINOS
MAINOS PÄÄTTYY
”Tuntui kuin olisin astunut toiseen maailmaan. Se oli fantasiamaailma täynnä kauniita vaatteita, onnea ja värejä, jotka islamilaisesta maailmasta puuttuivat. Selailin sitä kuin Liisa Ihmemaassa.”
Jo lapsena Abdoli suunnitteli yksinkertaisia asuja itselleen ja siskolleen, ja äiti ompeli vaatteet hänen piirustustensa perusteella. Myös opettaja-isä kannusti tyttäriä luovuuteen.
”Ainutlaatuiset vaatteemme herättivät muissa ihastusta. Muut joutuivat tyytymään markettien tummiin ja tylsiin vaatteisiin.”
Julkisilla paikoilla sisarusten piti toki peittää kauniit vaatteensa ja kietoutua huiviin. Siveyspoliisit partioivat kaduilla, ja pukeutumissäädösten rikkomisesta rangaistiin.
”Elimmekin tavallaan kaksoiselämää. Julkisesti mukauduimme sääntöihin, mutta läheisten kesken pukeuduimme niin kuin halusimme.”
18-vuotias Farnaz Abdolin ystäviensä keskellä kukkamekkoon pukeutuneena. Kuva: Farnaz Abdolinin kokoelma
Farnaz Abdolin mukaan nykyään lähes jokainen naisten tekemä pukeutumisvalinta Iranissa sisältää edelleen vastarinnan elementin. ”Todellisesta vapaudesta voidaan kuitenkin puhua vasta silloin, kun iranilaiset naiset saavat esiintyä ilman pakollista hijabia myös virallisissa henkilöllisyyskuvissa ja asiakirjoissa.” Kuva: Kimmo Räisänen
KUN Abdoli aikuisena perusti oman POOSH-e MA -brändin, nuoret naiset löysivät sen nopeasti. Hänen mallistoissaan oli muun muassa värikkäitä kuoseja, ihonmyötäisiä leggingsejä ja tunikoita. Niitä oli tarkoitus yhdistellä rennosti ja kerroksellisesti tilanteen mukaan.
MAINOS
MAINOS PÄÄTTYY
Viranomaiset tekivät alusta asti kaikkensa vaikeuttaakseen hänen työtään.
Lupia muotinäyttelyihin ei herunut. Mitä enemmän Abdoli sai työllään huomiota, sitä herkemmin hänet haettiin kuulusteltavaksi.
Abdoli suunnitteli vaatteita, joihin pukeutuminen ei saattaisi naisia Iranissakaan vaaraan. Siksi hänen vaatemallistoihinsa kuului myös pitkähihaisia paitoja ja kauniita päähuiveja.
”Valtaosa asiakkaistani oli iranilaisia naisia, ja halusin, että rajoituksista huolimatta he voisivat saada iloa vaatteistaan.”
Bandaarista Berliiniin -katumuotimalliston kankaat ovat peräisin Etelä-Iranista.
IRANILAISET naiset käyttivät Abdolin suunnittelemia vaatteita pääasiassa julkisissa kaupunkitiloissa, kuten kahviloissa, gallerioissa, yliopistoissa ja ostosalueilla.
Kun Abdoli otti mainoskuvia vaatteista julkisilla paikoilla, viranomaiset kuitenkin provosoituivat ja hakivat hänet kuulusteltavaksi.
”Minut pakotettiin allekirjoittamaan sitoumuksia, joissa lupasin, etten enää tekisi muotikuvauksia kaduilla.”
Vuonna 2013 CNN nimesi Abdolin yhdeksi maailman visionäärisimmistä naisista. Mallisto toisensa jälkeen oli menestys, ja Abdolia pidettiin yhtenä sukupolvensa vaikutusvaltaisimmista itsenäisistä muotisuunnittelijoista Iranissa.
”Naiset venyttivät pukeutumissääntöjen rajoja värikkäillä huiveilla, stailauksella, meikillä ja muodin yksityiskohdilla. Niinä vuosina tuntui, että yhteiskunta oli muuttumassa värikkäämmäksi ja avoimemmaksi. Rajoituksia rikkoivat miljoonat tytöt ja naiset, eivätkä viranomaiset voineet pidättää kaikkia.”
Sitten, eräänä maaliskuisena iltana vuonna 2016, Abdolin puhelin soi.
Anahitan loisto -mallistossa on käytetty Iranin naisten perinteisiä kirjontatekniikoita. Kirjontaa yhdistellään metallisiin sävyihin, pitsiin, nahkahihnoihin ja metallisiin koristeisiin.Kuva: Poosh-e MA
Mielikuvituksen puutarha -malliston asu. Kuva: Poosh-e MA
KUULUSTELU poliisiasemalla, kotietsintä, kuljetus pahamaineiseen Evinin vankilaan.
Sieltä Abdoli siirrettiin yhteen vallankumouskaartin ylläpitämistä salaisista vankiloista. Hänet suljettiin 31 päiväksi ikkunattomaan eristysselliin.
”Silmäni sidottiin aina, kun minut vietiin sellin ulkopuolelle, ja vartijoilla ja kuulustelijoilla oli mustat naamiot.”
Joka päivä häntä kuulusteltiin kännykästä ja tietokoneelta löytyneistä valokuvista ja vaatemallistoista.
Kerran toisensa jälkeen Abdolilta tivattiin, miksi hänen suunnittelemissaan vaatteissa ei ole nappeja ja miksi hän suunnittelee ihonmyötäisiä ja värikkäitä vaatteita. Kuulustelijat väittivät, että vaatteillaan Abdoli korruptoi naisten ja nuorten moraalin.
Jatkuva pelko ja varuillaanolo tekivät nukkumisesta vaikeaa.
”Pikkuhiljaa todellisuudentajuni ja käsitykseni itsestä alkoivat horjua.”
Kuulustelujen jälkeen Abdoli joutui oikeuteen.
”Tuomari esimerkiksi näytti yhden valokuvan, jossa minulla oli kukka rinnan kohdalla vaatteen päällä. Hän tivasi, miksi tein niin, koska se ohjasi miehet katsomaan rintaani. He pitävät miehiä aivan eläiminä, jotka eivät voi itselleen mitään.”
Kun tuomio luettiin, Abdoli ei ollut uskoa korviaan: viisi vuotta ehdotonta vankeutta. Syy: ”sosiaalinen korruptio”. Hän sai myös seitsemän vuoden kiellon työskennellä muotialalla.
”En olisi enää kestänyt sitä jatkuvaa pelkoa ja uhkaa. Minun oli pakko lähteä, vaikka samalla jouduin luopumaan kodista, kielestä, työstäni ja osasta identiteettiäni.”
Poliisit olivat takavarikoineet kotietsinnän yhteydessä Abdolin passin ja säästöt, mutta ystävänsä avulla hän löysi salakuljettajan, joka onnistui kuljettamaan hänet Turkkiin. Siellä hän elätti itsensä graafikkona ja alkoi valokuvata.
Myöhemmin Abdoli pääsi Artists at Risk -verkoston kautta Ranskaan ja sieltä nykyiseen olinpaikkaansa.
Farnaz Abdoli haluaa suunnittelullaan kunnioittaa perinteisiä iranilaisia käsityötaitoja ja yhdistää nykyaikaisen muotisuunnittelun kulttuuriperintöön. Kuvassa Poosh-e Ma -brändin mekko. Kuva: Poosh-e MA
”VALLANKUMOUSKADUN tytöt”.
Niin kutsuttiin iranilaisnaisia, jotka vuonna 2017 riisuivat huivinsa julkisesti, nousivat kaduilla korokkeiden päälle ja heiluttivat huivejaan keppien päässä.
Maanpaossa elävä Abdoli katsoi heidän kuviaan ja itki.
”Se oli yksi voimakkaimmista pakollisen hijabin vastaisen vastarinnan ilmentymistä, ja tunsin syvää ylpeyttä heistä.”
Kun siveyspoliisi vuonna 2022 pahoinpiteli nuoren Jina Mahsa Amininkuoliaaksi, vastarinta kanavoitui ”Nainen, elämä, vapaus” -liikkeeseen. Kansa nousi barrikadeille vaatimaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa, ja entistä useammat tytöt ja naiset riisuivat huivinsa.
”Se oli vaikuttavaa. Nuoret naiset ottivat itse vapauden, jota olivat kaivanneet. Monet naiset Iranissa alkoivat liikkua ulkona pukeutuneina juuri niin kuin halusivat. Vaikka hallitus häiritsi ja tappoi protestoijia, oli toivoa siitä, että asiat voisivat muuttua.”
Muotisuunnittelija Farnaz Abdoli vihasi Iranissa pakollisen huivin käyttämistä. ”Minä en hyväksy sitä, että hallinto pakottaa identiteettiini jotain, mihin en usko.” Abdoli on puhunut maanpaossa eläessään Iranin epäkohdista. Se on yksi syy, miksi hän ei voi palata kotimaahansa. Kuva: Kimmo Räisänen
SITTEN tuli vuosi 2026. Painajainen, Abdoli sanoo.
Tammikuussa Iranin islamilainen hallinto tappoi tuhansia mieltään osoittaneita iranilaisia. Maaliskuun alussa Yhdysvallat ja Israel hyökkäsivät Iraniin.
”Olen shokista turta, ja tunnen itseni voimattomaksi. Iranilaisia vainoavat sekä oma hallitus että Trump ja Netanjahu sotavoimineen.”
Sotatoimet ovat Abdolin mukaan antaneet hallinnolle tekosyyn kiristää otteitaan. Se voi oikeuttaa esimerkiksi toisinajattelijoiden teloittamista sotatilalla.
Alkuvuodesta Iranin hallinto myös sulki internetin.
”En pysty ottamaan vanhempiini ja ystäviini yhteyttä, ja heille yhteydenotto on vaikeaa ja hyvin kallista. Kun harvoin kuulen heistä, heidän jokaisesta sanastaan kuultaa suru tilanteesta.”
Abdoli ei haaveile enää Iraniin paluusta. Ylin johtaja Ali Khamenei kuoli maaliskuun iskuissa, mutta se ei muuttanut sortojärjestelmää. Abdolin vankeustuomiokin on edelleen voimassa.
Maanpaossa eläminen on muuttanut Abdolin työtä syvällisesti.
Hänellä ei ole enää aktiivista kaupallista muotibrändiä. Uusimmat mallistot ovat enimmäkseen uniikkeja teoksia, joita on esitelty taidegallerioissa.
Muotisuunnittelusta ja taiteesta on tullut Abdolille henkilökohtaisempaa ja poliittisempaa. Hänen tuorein installaationsa käsittelee YK:n voimattomuutta.
”Käsittelen työni kautta traumaani maastapaosta, kotimaan jättämisestä ja jatkuvasta epävarmuudesta. Töideni kautta saan yhteyden muihin ja voin herätellä keskustelua.”
Farnaz Abdoli puhuu aiheesta ”Muoti vastarintana Iranissa” Maailma kylässä -tapahtumassa Helsingissä Bio Rexissä lauantaina 16. toukokuuta kello 13.
Anahita-mallisto heijastaa sekä naisellista herkkyyttä että naisen sisäistä voimaa ja sitkeyttä. Kuva: Poosh-e MA
Farnaz Abdoli kertoo, että Bandaarista Berliiniin -mallistolla hän ei yrittänyt luoda uudelleen perinteitä tai kopioida sitä, mitä pidetään modernina.” Annoin vain molempien edetä yhdessä.” Kuva: Poosh-e MA
