PRESS: MAI KHOI & HELSINKI EXPERIENCE (in finnish)

Mai Khoi on vietnamilainen artisti, joka yhdistää tuotannossaan perinteistä vietnamilaista musiikkia bluesiin, souliin ja rockiin. Mai Khoi laulaa ja soittaa pääasiallisesti kitaraa ja sen lisäksi goong:ia, bambusta tehtyä 15-kielistä soitinta, jonka ääni muistuttaa kanteletta. Hän on vietnamilainen pop-tähti, joka tekee kantaaottavia lauluja. Hänen äänensä on kiinnostava: se on vahva, taipuisa ja sopii tulkitsemaan rankoistakin kokemuksista syntyneitä tekstejä. Mai Khoi vieraili Suomessa maaliskuussa 2018 ja työskenteli sekä esiintyi kanteleensoittaja Senni Eskelisen kanssa. Vierailun aikana olleella G Livelabin keikalla heidän kanssaan esiintyi myös kanteleensoittaja Maija Kauhanen. Mai Khoi soitti keikan myös Malaga Barissa ja piti workshopin Sibelius-Akatemiassa.

Mai Khoi käsittelee musiikissaan ja mediassa seksuaalisuutta, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksia sekä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa. Häntä on kritisoitu Vietnamin mediassa radikaalina pidetystä toiminnastaan taiteilijana. Vuonna 2017 Mai Khoi nimitettiin ensimmäisenä vietnamilaisena taiteilijana kongressin demokratiaa ajavaan ryhmään. Näin Mai Khoi on esitelty hänestä kirjoitetusta esittelytekstissä. Sibelius-Akatemian workshopissa hän kertoi joutuvansa olemaan kotimaastaan pois uuden albumin julkaisun aikaan. Vietnamissa vallitsevaa kommunistihallitusta ei saa kritisoida ja taidetta saatetaan sensuroida. Mai Khoi kertoi saaneensa kahden vuoden esiintymiskiellon ja Vietnamissa hänen pitää esiintyä nyt salaa. Onneksi muualla maailmassa hänet on otettu hyvin vastaan. Mai Khoin lauluista välittyy vahvasti viesti siitä, että periksi ei haluta antaa eikä tilanteeseen alistuta.

Oli vaikuttava kokemus kuulla Mai Khoin kokemuksia hänen elämästään taiteilijana, jonka perusoikeus ilmaista itseään on uhattuna. Vuonna 2009 ennen hänen konserttiaan paikalla oli kuuntelemassa puolueen edustajia, jotka halusivat vaikuttaa siihen, mitkä kappaleet saa esittää ja miten esiintyjä saa pukeutua konserttiin.

Mai Khoi on olemukseltaan vangitseva, ja kuulijat pääsevät jonnekin ihan muualle musiikin, äänen ja tarinoiden kautta. On ihailtavaa, että hän uskaltaa taistella ihmisoikeuksien puolesta. Hän ottaa kappaleissaan kantaa yhteiskuntansa epäkohtiin vertauskuvia käyttämällä. Re-education camp- kappale kertoo leireistä, jonne kommunistihallitus vie pakolla kansaa kuulemaan puolueen ideologiaa ja näin yrittää säilyttää vallan. Mai Khoi asettui viime vaaleissa ehdolle, mutta on kuitenkin mahdotonta tulla valituksi muusta kuin kommunistipuolueesta. Hän toivoo, että ehdolle asetutaan jatkossakin, jotta tilanne muuttuisi.

Haastattelin Senni Eskelistä hänen ja Mai Khoin yhteistyöstä. He ja saksofonisti Otto Eskelinen tekivät yhdessä musiikkia improvisaation lähtökohdista, ja lopputulos on kuultavissa studiolive-videosta, jonka linkki löytyy tämän artikkelin lopusta. ”Teimme ensimmäisissä harjoituksissa muutamia improvisaatioharjoituksia, jotka perustuivat viidakkomielikuvaan: yöhön viidakossa, auringon nousuun, viidakon äänimaisemaan ja tunnelmiin. Päädyimme valitsemaan studioliveen tällaisen melko vapaan lähestymistavan, joka pohjautuu intialaiseen mantraan ja Mai Khoin käyttämään tekstiin. Ennen tätä soitimme yhdessä Mai Khoin biisejä jameissa Malaga Barissa. ” Kysyin myös mitä yhtäläisyyksiä ja eroja kanteleessa ja Goong:issa on Senni Eskelisen mielestä, ja hän vastasi näin: ”Goong on etninen kielisoitin, joka kuuluu pienelle etniselle ryhmälle Vietnamissa. Mai Khoi arvioi soittimia olevan alta kymmenen Vietnamissa, kyseessä on siis melko harvinainen soitin. Soundi muistuttaa mielestäni vähän puutappisen viisikielisen kanteleen ääntä. Virityksessä, jota Mai Khoi käytti, ei ollut ns. skaalaa, vaan sävelet oli viritetty ns. avovireeseen, jossa on kvinttejä, kvartteja ja oktaaveja. Koska soitin on puuta ja bambua, viritys eli paljon Suomen ilmastossa. Yhteistä on siis se, että kummatkin ovat kielisoittimia, niissä on hento soundi ja samantyyppiset kielet ja kumpaakin näppäillään sormilla. Muuten soitin ja sen soittotekniikka muistuttaa enemmän esimerkiksi koraa”. Senni Eskelinen kertoi lahjoittaneensa Mai Khoille pari kanteleen kieltä. Hän kuulemma myös käytti soittimessaan yhtä bassokieltä, joka kuuluu isolle kanteleelle.

Yhteistyö Mai Khoin kanssa alkoi Muusikkojen liiton kautta. ”Ystäväni Sanni Kahilainen työskentelee Muusikkojen Liitossa, ja kysyi minua mukaan projektiin. Projektia on rahoittanut mm. Perpetuum Mobile (ARTISTS at RISK). Innostuin tästä valtavasti ja kalenterissa sattui olemaan suhteellisen vapaa ajanjakso juuri Mai Khoin vierailun aikana. Suunnittelimme ohjelmaa hieman etukäteen, mutta tapasin Mai Khoin ensimmäistä kertaa vasta lentokentällä kun menin häntä vastaan”.

G Livelabin konsertissa Senni Eskelinen, Maija Kauhanen ja Mai Khoi soittivat aluksi yhteisen improvisaation, jossa Mai Khoi soitti goong:ia. He löysivät yhteisen musiikillisen kielen ja esitys oli vaikuttava. Konsertissa esiintyivät myös Sakari Kukko Afro Chamber Trio eli Cheich Cissokho (kora) ja Abdoulay Ndiaye (basso ja kitara) sekä muita vierailijoita. Kaikki konsertin esiintyjät soittivat myös yhdessä. Mai Khoin kappaleista yleisön nähtäväksi oli laitettu kappaleiden englanninkieliset käännökset, mikä edesauttoi syvemmän kokemuksen ja ymmärryksen saavuttamisessa. Tekstien avulla tajusi, että Mai Khoi laulaa todellisista, ihmisarvoa loukkaavista asioista, jotka tapahtuvat hänen kotimaassaan tälläkin hetkellä.

Upean artistin Mai Khoin vierailu Helsingissä antoi hienoja musiikkielämyksiä, mutta varmasti myös paljon ajateltavaa. Me saamme vapaasti soittaa ja laulaa mistä haluamme ja näin ilmaista itseämme.

Tämän jutun kirjoittamiseen aikaan sain kuulla, että Mai Khoi pidätettiin lentokentällä Vietnamiin takaisin tullessan. Onneksi hänet on kuitenkin nyt vapautettu.

Mai Khoin Chem Gio -yhtyeen kanssa tehty levy löytyy Spotifysta: https://open.spotify.com/album/0YVDhP6MwJBDJjHcYzrCq0?si=_GdQhLIBTm27x9CNiT1l5w

Studio live: Mai Khoi, Senni Eskelinen ja Otto Eskelinen

Teksti: Sanni Virta

Tekstin ideointi: Sanni Virta & Suvi Eevi Karhu

Kuva: Jorma Airola